Omien heikkouksien esille tuominen on rohkeutta ja osoitus myös vahvuudesta. Uskallusta altistaa itsensä myös kritiikille...Olen aina arvostanut ihmisiä jotka uskaltavat olla sitä mitä ovat. Ei tarvitse esittää mitään, olla jotakin muuta mitä on. Ei tarvitse miellyttää kaikkia, pelätä että kaikki eivät tykkää. Tällä en tarkoita että töykeys tai huonot käytöstavat olisivat hyväksyttävää. Ne eivät ole luonteenpiirteitä tai persoonaan liittyvää. Itsensä kanssa sinut oleva ihminen harvoin kritisoi muita tai nostaa itseään esille muiden kustannuksella...näkee toisessa hyvää ja hieman pintaa syvemmälle...
Myönnän että on tullut arvioitua ihmisiä pelkän ulkonäön tai pikaisen kohtaamisen perusteella. Ilman sen syvempää tutustumista. Vielä ilkeämpää on arvioida ja kritisoida toisia ihmisiä perustuen pelkkiin kuulopuheisiin. Tuntuu nololta jos huomaa että eihän tämä ihminen ole ollenkaan sellainen mitä olin olettanut. Juurikin tämä olettaminen on vaarallista. Kysy älä oleta-kehoitus pätee moneen tilanteeseen elämässä. Tämän kun aina itsekin muistaisi. Emme usein tiedä mitä toinen ihminen kantaa mukana repussaan, millaisia kokemuksia tai elämäntragedioita. Tai miksi joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy...taustalla voi olla mitä vain.
Eilen olin illassa jossa käytiin läpi parisuhteen karikoita ja sitä miten parisuhteen saa toimimaan. Samalla kävimme läpi kuinka lapsuuden kokemukset ja vuorovaikutusmallit vaikuttavat meidän käyttäytymiseemme aikuisena eri vuorovaikutustilanteissa. Hyvä parisuhteenmalli on lapselle erittäin tärkeä. Se lujittaa uskoa itseen, kritiikki ei helposti nujerra. Kun taas lapsuuden huonot kokemukset kumpuaa mm. kriittisyytenä itseä ja muita kohtaan sekä usein on heikot valmiudet kestää arvostelua. Mutta lapsuuden huonot kokemukset voivat korjaantua aikuisena hyvässä ja turvallisessa parisuhteessa...
Tutkimusten ja asiantuntijoiden mukaan kodilla ja vanhemmilla on erittäin suuri vaikutus siihen millaisia lapsista tulee. Tuleeko heistä itsevarmoja ja hyvän itsetunnon omaavia vai hieman epävarmoja ja epäsosiaalisiakin. Kodin vuorovaikutusmallit ja ennen kaikkea kannustaminen, rohkaiseminen ja terveellä tavalla "tuuppaaminen" kokeilemaan ja kokemaan uusia asioita vie elämässä eteenpäin kohti itsenäistymistä. Ja kaikki tämä kannustaa olemaan oma itsensä. Ja kun lapsi tuntee itsensä rakastetuksi ja toivotuksi sekä on ihana juuri sellaisena kun on, kasvattaa vahvan itsetunnon. Kodin tulisi olla paikka jonne saa aina tulla, tapahtui mitä tahansa...lapsuuden kurjat kokemukset voi kääntää omaksi vahvuudeksi tai niistä ei pääse yli elämän missään vaiheessa.
On todettu että jos et rakasta ja arvosta itseäsi, et voi aidosti rakastaa muita...
Myönnän että on tullut arvioitua ihmisiä pelkän ulkonäön tai pikaisen kohtaamisen perusteella. Ilman sen syvempää tutustumista. Vielä ilkeämpää on arvioida ja kritisoida toisia ihmisiä perustuen pelkkiin kuulopuheisiin. Tuntuu nololta jos huomaa että eihän tämä ihminen ole ollenkaan sellainen mitä olin olettanut. Juurikin tämä olettaminen on vaarallista. Kysy älä oleta-kehoitus pätee moneen tilanteeseen elämässä. Tämän kun aina itsekin muistaisi. Emme usein tiedä mitä toinen ihminen kantaa mukana repussaan, millaisia kokemuksia tai elämäntragedioita. Tai miksi joku käyttäytyy niin kuin käyttäytyy...taustalla voi olla mitä vain.
Eilen olin illassa jossa käytiin läpi parisuhteen karikoita ja sitä miten parisuhteen saa toimimaan. Samalla kävimme läpi kuinka lapsuuden kokemukset ja vuorovaikutusmallit vaikuttavat meidän käyttäytymiseemme aikuisena eri vuorovaikutustilanteissa. Hyvä parisuhteenmalli on lapselle erittäin tärkeä. Se lujittaa uskoa itseen, kritiikki ei helposti nujerra. Kun taas lapsuuden huonot kokemukset kumpuaa mm. kriittisyytenä itseä ja muita kohtaan sekä usein on heikot valmiudet kestää arvostelua. Mutta lapsuuden huonot kokemukset voivat korjaantua aikuisena hyvässä ja turvallisessa parisuhteessa...
Tutkimusten ja asiantuntijoiden mukaan kodilla ja vanhemmilla on erittäin suuri vaikutus siihen millaisia lapsista tulee. Tuleeko heistä itsevarmoja ja hyvän itsetunnon omaavia vai hieman epävarmoja ja epäsosiaalisiakin. Kodin vuorovaikutusmallit ja ennen kaikkea kannustaminen, rohkaiseminen ja terveellä tavalla "tuuppaaminen" kokeilemaan ja kokemaan uusia asioita vie elämässä eteenpäin kohti itsenäistymistä. Ja kaikki tämä kannustaa olemaan oma itsensä. Ja kun lapsi tuntee itsensä rakastetuksi ja toivotuksi sekä on ihana juuri sellaisena kun on, kasvattaa vahvan itsetunnon. Kodin tulisi olla paikka jonne saa aina tulla, tapahtui mitä tahansa...lapsuuden kurjat kokemukset voi kääntää omaksi vahvuudeksi tai niistä ei pääse yli elämän missään vaiheessa.
On todettu että jos et rakasta ja arvosta itseäsi, et voi aidosti rakastaa muita...
 |
| puolukkapiirakkaa iltapalaksi... |
Rakastetaan itseämme & toisiamme :)
Riikka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti