Pyllyjä tarjottimella, rajana vain mielikuvitus

Hupsistakeikkaa kuinka pitkä aika onkaan kulunut edellisestä kerrasta...on ollut monenlaista menoa ja meininkiä. Aika mennyt ihan siivillä...mutta tässä teksti, jonka juuri kirjoittelin Kuopion Lupa innostua-blogiin...ilma on jäätävän kylmä, mutta ensi viikolla saadaan taas kesä :) Voi hyvin, Riikka

torstai 9. kesäkuuta 2016

Pyllyjä tarjottimella, rajana vain mielikuvitus

Piirre Collectiveen kuuluu 11 nuorta Kuopion muotoiluakatemiasta valmistunutta 

muotoilijaa. Palveluihin kuuluvat kuosit ja kuviot, kuvitukset, liikelahjojen 

suunnittelu, tapahtumat ja ilmeet, tila- ja konseptisuunnittelu. Pääpaikkana 

on Kuopio, vaikkakin ovat tehokkaasti levittäytyneet ympäri Suomea. Palvelu 

keskittyy visuaaliseen suunnitteluun eli Piirre Collective haluaa luoda 

ripauksen väriä jokaiseen päivään. Toimintatapaan kuuluu avoimuus ja kuuntelu. 

Lisäksi tiimiä täydentävät eri alojen yhteistyökumppanit, joita he etsivät

 jatkuvasti lisää. Piirre Collective on osallitunut jo kolmena vuonna näytteilleasettajana 

Saksan Heimtextil-messuille kuosimyyntiin keskittyvällä osastolla. Kollektiivin 

kuoseja on myyty kymmenittäin ulkomaille, muun muassa Japaniin, Yhdysvaltoihin, 

Ruotsiin ja Saksaan.

Piirre Collective on yksi valituista yrityksistä yritysten maksuttomaan kasvuohjelmaan 
Pohjois-Savon Kasvupolulle. Kasvupolku järjestetään kolmatta kertaa osana 
Suomen suurinta yritysten kasvun sparrauskilpailua, Kasvu Openia. Toivotan onnea ja 
menestystä kisaan!

Osallistuin Piirre Collectiven järjestämälle Tarjotin omalla kuosilla-työpajaan huhtikuussa Kuopion Design Weekin aikaan (www.designweekkuopio.com).  Kurssin kesto oli kaksi tuntia, jonka aikana meillä oli mahdollisuus luoda oma kuosi, käyttää valmiita malleja tai tehdä tarjotin vaikka omasta valokuvasta. Minä olin varautunut omalla kuvalla, mutta ajattelin että mikäli aikaa jää, haluan suunnitella myös oman kuosin toiseen tarjottimeen. Onnekseni sain loistavaa "vieriopetusta", joten sain kun sainkin kaksi tarjotinta valmiiksi. Tarjottimet painettiin  valmiiksi Viilutaivutteella Pieksämäellä ja tarjottimien materiaalina on suomalainen koivuviilu, jossa on ympäristöystävällinen melamiini-pohjainen pinta. Tarjottimet ovat konepestäviä.

Käytössämme oli Adobe Illustrator-ohjelma, joka oli minulle vieras. Saimme hyvää ohjausta ja selkeät kirjalliset ohjeet, joten jokainen kurssilainen pääsi vauhtiin oman tarjottimen suunnittelussa. Kun tuli hankaluuksia edetä, saimme vieriopetusta. Se tuli ainakin minulle tarpeen ja ohjaajani jaksoi hyvin kärsivällisesti ohjata minua eteenpäin, useammankin kerran :) uuden ohjelman opettelu on aluksi aina haastavaa.

Meillä oli mahdollisuus käyttää piirtämisessä hiirtä tai piirtopöytää. Piirtopöytää käytin ihka ensimmäistä kertaa ja se osoittautuikin todella haastavaksi. Jo pelkästään suoran viivan piirtäminen on lähes mahdotonta. Kynä on herkkä ja huomioi kaikki tärinät ja vapinat. Mutta lohdutuksen sanoiksi saimmekin, jotta voi olla ammattilainen vaatii piirtopöydän käyttö usean vuoden harjoittelun. Mukava oli päästä kokeilemaan. Käytin tarjottimessani valmiita aihioita ja muuttelin niitä mieleisekseni. 

Kuvioiden tekeminen osoittautui haastavaksi. Mutta harjoitus tekee mestarin!

Käytössämme oli paljon valmiita kuvioita ja kuoseja

Halusin mustavalkoisen tarjottimen. Vaihtoehtoja oli paljon, mutta päädyin
 lopulta tähän...pieni väripilkku mukaan

Olen oikein tyytyväinen vesimeloni-tarjottimeeni. Se sointuu kivasti kotimme muuhun sisustukseen. Mutta vielä iloisemmaksi minut saa pylly-tarjotin :) Näin poikamme 3v. sen nimesi, kun näki sen ensimmäistä kertaa. Se on oikein hyvän mielen tuoja. Tein sen yllätykseksi miehelleni! Siitäpä on mukava tarjoilla kesäjuomia mökillämme.

Vesimeloni-tarjotin somistaa nyt kotiamme 

 

Pylly-tarjotin pääsee mökillemme. Siellä tämäkin kuva on napattu

Ihanaa kesää & kiitos Piirre Collectiven väki mukavasta kurssista,

Riikka

www.piirrecollective.com

facebook

 Puh. +358(0) 44 9742 783

 info@piirrecollective.com

www.designweekkuopio.com

sisulla eteenpäin!

"Monet ensinäkemältä negatiiviset, elämää mullistavat asiat, kuten avioero tai potkut työpaikasta voivat antaa tilaisuuden murtautua ulos vanhasta kaavasta. Ne ovat tie itsetuntemukseen. Firman kaatuminen ei ole epäonnistuminen vaan oppimiskokemus". Näin kirjoittaa tutkija Emilia Lahti, joka on tutkinut suomalaista sisua. Konkurssin tehnyt yrittäjä on entistä parempi tekijä, koska tuskin hän samoja virheitä toista kertaa tekee. Samoin avioeron läpikäynyt.

Sisu on sitä kun ihmisen periksiantamattomuus ja sinnikkyys loppuvat, ja tullaan siihen pisteeseen, josta ei näytä olevan ulospääsyä. Kurottaudumme sisua kohti, kun henkinen kanttimme on päätepysäkillä. Sisu on päätös yrittää vielä sen yhden kerran, vaikka on jo ihan lopussa. Me emme voi  tietää mitä uusi vaihe tuo tullessaan, jos emme uskalla kulkea eteenpäin.

Istun yritykseni vessassa ja itken lohduttomasti, käperryn omaan sänkyyn ja itken lohduttomasti...lysähdän olohuoneen lattialle ja itken lohduttomasti...erityisesti näissä kolmessa hetkessä kulminoituu sisun merkitys. Kyse on tilanteista, joissa on henkisesti lopenväsynyt ja itku on lohdutonta, ei vain pientä nyyhkytystä.  On tunne epäonnistumisesta, hallinnan menettämisestä ja kykenemättömyydestä ratkaista asioita, jotka eivät ole loppujen lopuksi kuitenkaan aina omissa käsissä. Näissä hetkissä sisu on nostanut minut ylös polviltani ja tönäissyt liikkeelle. Jos olisin antanut periksi, en olisi saanut yrittäjäpalkintoja ja yritykseni ostotarjousta, minulla ei olisi kahta ihanaa lasta tai surisin vieläkin saamiani potkuja...elämä kohtelee välillä epäreilusti, mutta jos emme koskaan saa pataan, emme osaa arvostaa myös hyviä onnistumisen hetkiä. Minulle sisu ja yrittäjäasenne alkavat olla jo aika sisäänrakennettuja. Yrittäjäasenteessa tärkeintä on kestää epäonnistumisia. Kestämään pataan tulemista. Surkuttelulle on oma aikansa, mutta eteenpäin on ponnistettava. Uskon että olemme itse vastuussa omasta elämästämme niin hyvässä että pahassa. Sanon itselleni että nyt loppuu. Ylös, ulos ja lenkille...muistutan itselleni että asiat voisivat olla paljon paljon huonomminkin. "Vaikeinta on antaa itselleen anteeksi omat virheensä. Mutta kun trauman jälkeen lähtee parantumaan, alkaa kasvu." sanoo Emilia Lahti. 

Emilia muistuttaa, että traumasta kumpuava kasvu ei ole kuitenkaan itsestään selvää, vaan vaatii kykyä suhtautua tilanteeseen avoimen uteliaalla, hyväksyvällä mielenlaadulla. Se vaatii myös riittävästi sosiaalista tukea. Kasvulle on oma paikkansa ja aikansa. Kipeän tilanteen keskellä on turha lähteä miettimään kukoistusta. Joskus ei voi kuin hengittää ja keskittyä pitämään pää pinnalla. Myös apua saa ja tulee pyytää. Itse koen tarpeellisena ja äärimmäisen tärkeänä että lähellä on henkilöitä, jotka tukevat ja kannustavat eteenpäin vaikeissa elämäntilanteissa. Toivottavasti sinulla on omia luottohenkilöitä. Minun pelastukseni on oma puoliso ja läheiset ystävät, jotka osaavat kuunnella ja antaa järkeviä ohjeita ja kannustusta. Eivät lähde surkuttelemaan ja vellomaan negatiivisuudessa. Jos siellä jo itse uit niin onneksi on ihmisiä, jotka nostavat pinnalle. Muistuttamalla kaikesta hyvästä ja onnistumisista.

Meitä vaivaa epäonnistumisen pelko, mutta ei täällä oikein suvaita onnistumistakaan. Emme ole suopeita antamaan toisillemme tilaa. Mielellämme kontrolloimme toistemme puheita ja ulkonäköä. Jokaisella meillä on henkilökohtainen vastuu siitä, että oma toimintamme mahdollistaa toisen uskalluksen ottaa riskejä. Valittamisen täytyisi loppua. Jokaisen valituksen aihetta kohti pitäisi olla ainakin kaksi ratkaisuehdotusta. Näin tulisi olla sekä yksityiselämässä että työyhteisöissä. Itse en pidä ihmisistä, jotka valittavat, mutta koskaan eivät osaa esittää parannusehdotuksia. Valittamisesta on tullut joillekin tapa, jota ko.henkilö ei itse välttämättä edes huomaa. Hän myrkyttää itsensä ja ympäristönsä. Tulisi pysähtyä ja ottaa härkää sarvista. Kaikkea me emme itse voi muuttaa, mutta useampaan asiaan voimme itse vaikuttaa. Ei syytellä toisia.

Kaikella on tarkoituksensa! näin meidän tulee uskoa. Elämä ottaa ja antaa. Kaiken kokemusteni jälkeen olen kasvanut ja huomaan muuttuneeni ihmisenä vuosien saatossa. Toki ikä tuo viisautta ja elämänarvot ovat muokkautuneet siinä mukana. Entistä paremmin tiedostan omat toiveeni sekä haluni ja tapani elää. Myöskin paremmin hyväksyn että olen tällainen, minulla on nämä vahvuudet ja nämä heikkoudet. Tiedän että olen entistä parempi työntekijä potkujeni jälkeen. Viisautta on myös tiedostaa, että kukaan meistä ei ole korvaamaton. Työelämässä muutos on ainoa pysyvä olotila ja tarvitaan entistä enemmän tekijöitä, joilla on hyvä resilienssi kyky. 

Olen pikkuhiljaa karistanut pois ne asiat, jotka ottavat enemmän kuin antavat. Työtä kasvun rintamalla täytyy toki vielä tehdä ja myöskin hyväksyä että valmista ei tule koskaan.  Yritän parhaani, se riittää monessa tilanteessa. Haluan olla huomioivampi toisia kohtaan sekä olla armollisempi itselleni. Hyväkin on usein ihan riittävä :)

sisulla eteenpäin,
<3 Riikka

Herkkuja Barcelonassa!

Hupsista keikkaa sinne se taas muutama viikko mennä hurahti edellisestä kirjoittelusta...on se vaan jännää kuinka aika menee ja päivät kuluu. Jos ajattelee että tänään teen jotain, niin huomaa että päivä meni jo. Noiden pikkumiesten kanssa ei ole tekemisen puute, pitävät virkeänä ja liikkeessä :)

Mutta nyt haluan esitellä teille vielä muutaman kivan ruokapaikan Barcelonan reissultamme. Ruoka oli niin hyvää. Olen kyllä aina tykännyt espanjalaisesta ruuasta. Matkan tarkoituksena oli syödä ja juoda hyvin...ja niin me kyllä teimmekin. Välillä on mukavaa olla liikenteessä vain kaksistaan, jolloin ei tarvitse välittää niin tarkkaan aikatauluista ja valita "lapsiystävällistä" ruokapaikkaa. Varmasti jokainen pienten lasten vanhempi osaa arvostaa "arjen irtiottoja"... minä uskon, että myös lapsille tekee hyvää olla välillä erossa omista vanhemmistaan. Ja uskon että olen parempi äiti, kun saan välillä hengähtää. Jaksaa taas olla täysillä läsnä lasten elämässä.

Tässäpä muutama kiva paikka kuvien kera. Paikat löysimme pääsääntöisesti TripAdvisorin kautta, jota tutkiskelimme ennen reissuun lähtöä. Lisäksi saimme vinkkiä muutaman blogin kautta.

Edellisessä postauksessani kerroin Cometa-kahvilasta.
Kahvilassa suositaan luomua ja
esimerkiksi kaikki mehut puristetaan itse.

porkkanainkiväärimehu

Illalla suuntasimme Tabernaan. Siellä nautimme Pinxoja. Eli kyseessä on vähän niinkuin tapas, mutta patongin päällä. Päällä voi olla oikeastaan mitä vaan; Serrano-kinkkua, joka on Espanjan ylpeydenaihe! (Törmäsimme jopa Serrano-museoon), paprikaa, kalaa, avokadoa, tomaattia, juustoja, makkaraa jne jne. Erittäin hyviä! Tunnelma näissä paikoissa on äärimmäisen rento. Pinxoja saa syödä niin monta kuin haluaa ja lopuksi maksetaan kassalle. Jokaisessa on tikku, joka määrää hinnan (hinnat 1-1,5€/kpl). Tikkujen mukaan laskutetaan. Me söimme tämän tyyppisesti kahtena iltana. Kympillä sain noin 6 Pinxoa ja sangria kyytipojaksi. Eli aika kohtuullinen hinta ja vatsa tuli ihan täyteen. Tämän tyyppisiä paikkoja oli useita, sivummalla itse pääkatu La Ramblasilta. 

Aina oli hyvä hetki Cavalle ;) (Cava on samppanjamenetelmällä valmistettu espanjalainen kuohuviini)

Makean nälkää kävimme taltuttamassa Maurissa (vuodesta 1929). Tarjolla ihania leivoksia. Edellisessä postauksessa muutama lisäkuva. 

Kioskossa söin elämäni parhaan hampurilaisen! Kyseessä on paikka, jossa saa gourmet hampurilaisia ja esim. ranskalaiset leikataan itse (ei pakasteta).  Kaikessa satsataan laatuun. Kannattaa varautua jonottamaan, mutta on ehdottomasti sen arvoista, jos tykkää hampurilaisista. Hinta-laatusuhde on kohdillaan ja annokset erittäin suuria. Minun hamppari + ranskalaiset & cola maksoi n.15€. TripAdvisorissa Kiosko on sijalla 146 noin 6 670 ravintolan listalla. Tämän paikan olemassaolon tiesimme jo ennakkoon. Ehdottomasti käymisen arvoinen. SUOSITTELEN!

Hampurilaiseni välissä oli mm. punajuurta. Yllättävää, mutta niin herkullista. Jonotusaika hyödynnettiin niin, että jokainen sai miettiä jo etukäteen mitä haluaa tilata (erillinen tilauslomake). Valittavana oli sämpylä, sisälle laitettavat lisukkeet, perunat ja juoma + erilliset kastikkeet. Näin maksu sujui sutjakasti kassalla. Ruokien odotusaika oli yllättävän lyhyt vaikka jono oli pitkä.

El rincon del cava-ravintola yllätti meidät totaalisesti. Eräästä blogista olimme lukeneet kuinka eräs suomalainen nainen (oli asunut Barcelonassa viim.kahdeksan vuotta) vei ystävänsä aina tänne syömään. Hän varoitti jo etukäteen, että ravintolan ulkonäön ei saa antaa hämätä. Ja ihan rehellisesti sanottuna emme olisi koskaan menneet ovesta sisään ilman tätä suosittelua. Paikka näytti hieman "rähjäiseltä". Ovella hieman emmimme, mutta astuimme rohkeasti sisään. Paikka oli suht pieni, pöydissä istui muutamia ihmisiä puhuen espanjaa. Meidät otti vastaan iloisesti hymyilevä tarjoilijamies, joka ei puhunut yhtään sanaa englantia. Hän ohjasi meidät pöytään. Menu oli espanjaksi, mutta onneksemme kaikista oli kuvat. Otimme tapaksia, joita blogin nainen suositteli. Ja lisäksi pullo rose-viiniä. Paikan ulkonäkö oli omaperäinen, mutta palvelu loistavaa (vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan) ja ruoka todella hyvää. Illan aikana emme kuulleet sanaaakaan englantia, joten oletimme että paikka on paikallisten suosima. Sijainti oli syrjemmässä ydinkeskustasta, joten tänne ei ihan hevillä eksy. Ja olisimmehan mekin menneet ohi, jos emme olisi tienneet ruuan olevan hyvää ja halpaa. Tapksia söimme kuusi lautasellista ja pullollinen viiniä yhteensä 18€, joten halpaa oli :)

Ravintolan seinät oli vuorattu asiakkaista otetuilla valokuvilla.  Laskun maksun yhteydessä tarjoilija kysyi saako ottaa kuvan. Kysymys tuli espanjaksi, joten oletimme hänen kysyvän lupaa kuvaan. Meidänkin kuva siellä todennäköisesti nyt on :)

Tämän paikan kävimme katsomassa vain ikkunan takaa. Tickets on Adrian- ja  Inglesias-veljesten yhteisponnistus. Ferran Adrian nyt jo hänen edesmennyt ravintola elBull valittiin The Restaurant Magazinen toimesta kolmena vuonna peräkkäin maailman parhaaksi ravintolaksi. Hän ei enää inspiroitunut työstään, joten ravintolan ovet suljettiin vaikka se oli aina buukattu täyteen. Tickets on myös äärimmäisen suosittu, joten jos olisimme halunneet paikat, olisi ne pitänyt varata vähintään pari kuukautta etukäteen ja tiettynä kellonaikana. Sisustus jo itsessään on kuvien välityksellä näkemisen arvoinen, joten ehkäpä suuntaamme tänne seuraavalla Barcelonan reissullamme..

Herkullista matkaa Barcelonaan!

Riikka

Sisustajan Barcelona!

Kaunis Barcelona! Nappasin kuvan eräältä kujalta, saimme nauttia lämpimän keväisestä säästä

Metro-kylttikin ilmentää kaupungin kaunista, vanhaa ilmettä

Vietin mieheni kanssa pitkän viikonlopun Barcelonassa. Matkamme "päätavoite" oli nauttia hyvästä ruuasta ja juomasta, kiireettömistä hetkistä katukahviloissa ja tutustua mieluisimpiin nähtävyyksiin...onnistuimme ehkäpä täydellisesti. Ja minä sisustusintoilijana halusin tutustua myös sisustustarjontaan ja "fiilistellä" tunnelmia ja miljöitä...Barcelona on todella kaunis kaupunki. Sieltä löytyy mielin määrin katseltavaa ja huikeita paikkoja. Kaupunki jonne ehdottomasti voisin palata uudestaan. Ajankohdallisesti olimme juuri "oikeaan" aikaan. Turistivirta on pienimmillään, pääsee kiinni paikalliseen elämään ja äärettömän pitkiä jonoja ei ole juuri minnekään. En uskalla edes kuvitella, mitä jonot ovat heinä-elokuussa. Elokuu onkin ehkä huonoin aika matkustaa, sillä silloin paikalliset lomailevat ja useat paikat ovat kiinni. Suurimmat alennusmyynnit ajoittuvat juuri tammikuulle, joten sekään ei ollut yhtään huono juttu :) mutta jos kaipaat paahtavaa lämpöä niin silloin ajankohta ei ole paras mahdollinen. Vaikkakin kotimaan -25 asteesta tupsahtaminen +18 asteeseen oli kuin aurinkolomalle olisi lähtenyt.

Tässäpä hauska idea myös kotikaupunkiini. Sähkökaapin uusi ilme! Barcelona vei sydämeni...

Tässä postauksessani esittelen muutaman paikan, joissa sisustus teki vaikutuksen. Paljon jäi myös seuraavaan kertaan...tulevassa taas ajattelin kirjoitella ruokaan&juomaan liittyvää. Uskomatonta mutta totta, halvimmillaan söimme vajaalla 20€:lla sis.pullo roseviiniä+viittä erilaista tapasta! Ravintoloihin emme eksyneet ihan sattumalta vaan teimme kotiläksymme aika huolella. Lueskelimme blogeja, matkakertomuksia ja saimme vinkkejä TripAdvisorista...se kannattaa sillä silloin löydät parhaat ja edullisimmat paikat. Et eksy "turistirysiin". Paikallisten vinkit ovat parhaita+asiakkaiden antamia arvosteluja kannattaa lukea! Emme pettyneet kertaakaan.  Cava+tapakset&pinchot=täydellistä!

Olin ottanut hieman ennakkoon selvää paikallisista liikkeistä. Valitettavasti rajallisen ajan vuoksi, oli karsintaa tehtävä aika paljon. Ja ne liikkeet joihin emme ennättäneet, jäävät siis ensi kertaan. Ja hauskaa on myös vain kävellä ja bongata mitä vastaan tulee. Ei pidä suunnitella liian tiukkaa aikataulua tai ennakkosuunnitelmia, sillä silloin ei välttämättä osaa katsoa ympärilleen ja törmätä paljon mielenkiintoisempiin paikkoihin.

Tämä ihana Cometa-niminen kahvila oli ensimmäisen aamumme aamupalapaikka. Bongasimme tämän TripAdvisorin kautta. Sisustus oli rennon boheemi, hallittu kaaos :) alla oleva seinä jäi erityisesti mieleeni...






M-Store tulee sanasta Moritz. Moritz on paikallinen olutmerkki. Merkin ympärille on syntynyt oma tuotevalikoima. Liike oli uniikki, valoisa ja täynnä hienoja yksityiskohtia. Myymälässä myytiin myös muita tuotemerkkejä.

Erilaisia riisisekoituksia! Paella on yksi suosikki ruokani. Barcelonassa torstai on perinteinen paellapäivä. Meren äärellä kaikki on tuoretta!

Sisustusliikkeessä voi olla tarjolla myös olutta...Moritz-pullo oli hauska :) Liikkeen vieressä oli Moritzin oma olutbaari.

Toisen aamun aamupalapaikaksi valitsimme Tarannan. Tarannan bongasin eräästä blogista. Kirjoittaja oli asunut Barcelonassa viimeiset kahdeksan vuotta. Paikka huokui simppeliä tunnelmaa "kuin olisi istunut lontoolaisessa kuppilassa".

Ruukussa tämän hetken trendikukka, iso kaktus terraruukussa!

Tässä paikassa suosikkini oli metroladottu seinä!

Tämä liike tuli vastaani ihan vahingossa. Ihana Espai Neukolln täynnä retroa ja klassikoita.

Dos I Una! hieno lahjatavaraliike, jossa on teräslaattalattia ja psykedeelinen väritys.
Keskittynyt myymään "made in Barcelona"-tuotteita

Kävimme kahvilla Barcelonan yhdestä parhaimmista konditorioista. Mauri oli jugendtyylissään erittäin perinteinen kahvila, jossa huokui pitkä historia. Tunnelma oli kuitenkin rento ja palvelu hyvä. 

Kotiin ostin pienen "maailmankartta" metallipurkin kynille. Hauskana yksityiskohtana sen kyljessä lentää valkoinen magneetti lentokone. Se paikkaa voi vaihtaa mielensä mukaan. Nyt sen nokka osoittaa kohti kotia :) Ostosten määrää tuli pitää silmällä tarkkaan, sillä olimme liikenteessä pelkillä käsimatkatavaroilla. Viimeistään nyt huomasin kuinka vähällä pärjää oikein hyvin, "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty".

Ensi kertaan...Riikka

Kaksi mielenkiintoista kolumnia, resilienssi&metatyö!

Poimin nämä kaksi mielenkiintoista kirjoitusta Savon Sanomista tammikuun ensimmäiseltä viikolta. Outi Poikonen kirjoittaa Jenny Lehtisen lanseeraamasta metatyöstä. Jenny on toimittaja Maria Hintikka Livessä. Oletko muuten katsonut ko.ohjelmaa? Minä olen ja olen tykännyt. Siinä tuodaan esille uudella ja aika rehelliselläkin tavalla lapsiperheiden arkea ja siihen sisältyviä haasteita huumoria unohtamatta. Toisessa poiminnossani kolumnisti Terhi Nevalainen avaa meille resilienssiä eli kykyämme selviytyä vastoinkäymisistä. Mistä johtuu että toinen näyttää tuupertuvan pienemmästäkin ja toinen selviää järjissään näkemästään onnettomuudesta, jossa menehtyy useita lähimmäisiä. Kyse on resilienssistä, kyvystämme selviytyä.

Jenny Lehtinen on kirjoittanut metatyöstä. Työstä josta meidän äitien päivät usein täyttyvät. Työ on sitä näkymätöntä, mm. koulun tai päiväkodin lippusten täyttämistä, uusien vaatteiden hankintaa, synttärijuhlien järjestämistä ja muistamista jne jne... ihan jatkuvaa aivopaskartelua. Pohjimmiltaan lapsensa parasta ajatteleva äiti on usein kontrollifriikki ja marttyyriyteen taipuvainen tyyppi. 

Kaikki tämä metatyö aiheuttaa usein väsymystä, takakireyttä ja myös eripuraa parisuhteeseen...kumpi tekee enemmän kotiaskareita, onko ne jaettu tasan? Onko renkaiden vaihto, lumenluonti tai lasten kuskaaminen harrastuksiin metatyötä? Ei, se on molempien yhteistä arkitekemistä. Nämä työt jaetaan suht tasapuolisesti kahden vanhemman kesken. Metatyö taas tehdään näiden töiden päälle. Sujuva lapsiarki taas on kiinni metatyön keskinäisestä tasapuolisesta jaosta. 

Monet tutkimukset osoittavat että naiset tekevät edelleen noin 60% kaikista kotitöistä + metatyö tähän päälle. Ja suurimmat riidat juurikin aiheutuvat kotitöiden jaosta. Ei ole siis ihme että äiti hyppää autoon viimeisenä, kun ollaan lähdössä kyläilyreissulle...Tunnustan että olen hieman metatyö-äiti ja -puoliso. Voisimmeko me metaäidit löysätä hieman langoista ja antaa isille myös suunnittelu ja toteutusvastuuta ;)

Koemme elämässämme erilaisia koettelemuksia, jotka horjuttavat meidän turvallisuudentunnettamme ja  selviytymiskykyämme. Sanotaan että "se mikä ei tapa kasvattaa". Tutkimusten mukaan tämä pitää paikkaansa. Jos esimerkiksi sairastumme syöpään tai koemme konkurssin, se tuntuu elämänlopulta. Mutta jos selviämme, on resilienssikykymme entistä vahvempi. Nämä kokemukset ovat arvokkaan ainutlaatuisia ja meitä monin tavoin kasvattavia. 

Resilienssi ei ole syntymässä määrätty ominaisuus vaan sitä voi kehittää elämän aikana. Voi katsoa elämää taaksepäin ja miettiä mitkä olivat ne keinot, joilla aikaisemmin selvisin. Resilienssi persoona on usein joustava ja hän ei jää pitkäksiaikaa murehtimaan vastoinkäymisiään. Hän on ulospäin suuntautunut ja luottaa omaan selviytymiseensä. Hänellä on myös kyky pyytää ja ottaa vastaan apua.

Resilienssiin liittyvä optimistinen maailmankatsomus kehittyy usein kahdeksaan ikävuoteen mennessä. Tähän liittyy saadut geenit, raskausaika, lapsuudessa saadut selviytymismallit, turvalliset luottamusta herättävät aikuiskontaktit ja selviytymistä vahvistavat kokemukset. Lapsi ei kuitenkaan voi näihin itse vaikuttaa, joten tämä on vain osa totuutta. Resilienssiä vahvistavat samat asiat kuin ihmisen hyvinvointia yleensä, hyvä fyysinen kunto, läheiset ihmissuhteet, kosketus luontoon ja tyydytystä tuova työelämä. Tärkeintä on selviytymisen kokemukset. Ei vain isot vaan myös pienet arkihankaluudet kasvattavat resilienssiä. Jotta selviää, on tunnustettava tilanne ja päätettävä selvitä. Hankkia mahdollisesti apua ja käyttää kaikki pienetkin apukeinot hyväkseen. 

Mukavaa tulevaa viikkoa,

Riikka

Olen kiitollinen & vaikeudet vahvistavat! Onnea vuoteen 2016!

Joulua vietimme perhepiirissä meillä kotona. Tällaiset yhdessäolon hetket ovat kullan arvoisia, vaikka joulun jälkeen olo olikin hieman väsynyt. Onhan siinä aina valmistelua etukäteen ja itse pyhien aikaan riitti touhuttavaa. Mutta auttavia käsiparia oli tarjolla, joten yhdessä tekeminen ja oleminen oli oikein mukavaa. Saamme mieheni kanssa olla kiitollisia, että lapsillamme on ympärillään ihmisiä, jotka välittävät heistä aidosti ja haluavat antaa heille omaa aikaansa. Ystävät ja perhe ovat meille tärkeitä.

Nyt kun vuosi vaihtuu, on hyvä tehdä pientä katsausta menneestä ja suunnata katse tulevaan...mistä saan olla erityisen onnellinen ja kiitollinen, mitkä asiat taas vaativat korjausta. Vai olenko ihan tyytyväinen ja onnellinen nykyiseen...onko sinulla jo mietittynä uuden vuoden lupauksia? :) 

Olen kiitollinen...

- Minulla on ihanat lapset ja mies, joka seisoo rinnallani niin hyvinä että huonoina hetkinä. Häneltä saan positiivista voimaa ja kannustusta. Hän tekee minusta paremman ihmisen. Perheeni ja meidän oma koti tekee minut onnelliseksi.

- Saan olla terve

- Minusta löytyy voimaa, joka nostaa minut jaloilleen myös huonoina hetkinä. Mottoni onkin "ei pidä jäädä tuleen makaamaan".

Asiat, jotka tulevat muuttumaan...

- Blogini ensimmäinen postaus koski työsuhteeni päättymistä ja YT:n tuomaa elämän muutosta. En ole vielä siirtynyt uusiin työtehtäviin, mutta eri mahdollisuuksia on tullut vastaani. Haluaisin mielelläni tarttua haasteeseen, joka sytyttäisi innostukseni ja palavan halun tarttua toimeen. Eräs hieno mahdollisuus oli jo käsissäni, mutta ihan loppusuoralla itse rekrytoinnin aikatauluun tuli muutos. Tähän en itse voinut vaikuttaa. Tuleva vuosi avaa mahdollisuuksia ja uusia ovia...

- Menneeseen vuoteen on kuulunut menetyksiä ja se on tehnyt ajoittain olon väsyneeksi ja voimattomaksi. Syksyn suurin menetys oli rakkaan 15-vuotiaan koiramme poisnukkuminen. On uskomatonta kuinka näistä karvaisista ystävistä tulee niin tärkeitä. Viimeksi tänään esikoisemme kirjoitti meidän kaikkien perheenjäsentemme nimet paperille. Hän oli kirjoittanut myös koiramme Elmerin nimen <3 Elmeri kuuluu puheissamme vielä lähes päivittäin. Menetykset ja pettymykset kuuluvat elämään. Niiden kautta opimme arvostamaan myös hyviä hetkiä. Uusi tuleva vuosia on varmasti parempi!

- Liikunta kuuluu isona osana elämääni. Ilman liikuntaa en voisi elää. Olen huomannut että varsinainen hyötyliikunta on kuitenkin jäänyt suht vähälle. Liikun tottakai lasten kanssa ja käyn säännöllisesti salilla, mutta voisinko silti vielä lisätä liikuntaa ihan päivittäiseen elämääni. Muutaman vuoden päästä neljäkymmentä jo kolkuttelee ovella, joten eipä olisi pahitteeksi, jos alkaisin jo nyt kiinnittää erityistä huomiota omaan kuntooni. Haluan viettää mahdollisimman monta tervettä vuotta lasteni kanssa ja olla toimintakykyinen. Yhteiset harrastukset ja liikuntahetket ovat parhaita heidän kanssaan. Yksi ajatus onkin jo työnalla ;)

Haluan toivottaa teille kaikille Onnea, Terveyttä ja

 Menestystä vuoteen 2016!

<3

Riikka