Hurahtanut kupariin...

Kupari on ollut jo pidemmän aikaa sisustajien suosikki, niin myös minun. Huomaan että kotoa löytyy tätä sävyä jo useammasta kohtaa. On kiva piristys muuten aika vaaleaan sisustukseen, mutta liikaa ei kuitenkaan saa olla. Juuri sopivasti pieninä yksityiskohtina. Näin se vaan maku muuttuu. Muistan että jossakin vaiheessa väri ei ollut ollenkaan mieleeni. Nyt hamuan niitä erinäisistä paikoista...kesäkotiimme olen kerännyt kuparipannuja ja kattiloita :)

omalta rakkaalta mummulta saatu astia. Ajattelin tehdä tähän tänä jouluna joulukukka-asetelman.

viimeisin hankintani on kuparinen kynttilänjalka, löytyi kirpparilta eurolla.

muoto on kiva, tekee hienon varjon seinään.

vanha kukkapurkki sopii sipuleille...

tänä vuonna useampaa ikkunaa koristaa valkoiset tähdet. Tämä kuparinen tähti koristaa olohuoneen ikkunaa.

Antamisen ilo tuo hyvän mielen!

Lasten vaatteita ja tavaroita kertyy pikkuhiljaa kaappeihin, kun lapset kasvavat ja vaatteet käyvät pieniksi. Onkin tullut annettua niitä eteenpäin ystävien lapsille, myytyä kirppiksellä ja osan olen lahjoittanut SPR:lle. Nyt jälleen kokosin kassillisen vaatteita ja samaan pistin kaikki jäljelle jääneet äitiysvaatteeni, joita en enää tarvitse.

Huomasin ilmoituksen, jossa paikallinen Hope ry toivoi lahjoituksena erityisesti pienten lasten talvivaatteita ja poikien pieniä sisävaatteita. Ilmoituksessa luki "pienten varpaat ja kädet palelevat". Tämä lause sai minut koluamaan kaapit entistäkin tarkemmin. Laitoin mukaan toppapuvun, hanskoja ja pipoja. Näitä on kuitenkin meidän pojilla yli oman tarpeen. Ja samaan kassiin laitoin vielä itkuhälyttimen ja muutaman lelun...muutaman kympin tuotto myytäessä ei varmasti olisi tuonut sitä samaa tunnetta kuin vapaaehtoisen lämmin kiitos, kun vein kassit tavaran vastaanottoiltana Hopen tiloihin. Olkoon tämä minun tapani tehdä hyvää tänä jouluna...ja jatkossakin.

• Hope ryHOPEN TARINA

Hope syntyi 2009 perustajiemme tahdosta synnyttää konkreettinen hyvän kierre ja antaa lapsille tasa-arvoisemmat mahdollisuudet arkeen. Olemme poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, ja toimimme 15 paikallistoimijan välityksellä eri puolilla Suomea.

Lapset ovat maailman toivo. Mutta lapsista kasvaa toiveikkaita vain kokemalla välittämistä itse. Ihan jokainen meistä voi vaikuttaa millaiseen maailmaan lapset kasvavat, ja millaisessa maailmassa me itse haluamme elää.

Yhteinen konkreettinen välittämisen kulttuuri auttaa meitä kaikkia kehittymään toiveikkaiksi, merkitystä omassa arjessaan kokeviksi ihmisiksi.

Meillä ei ole kynnystä auttamiseen eikä kynnystä pyytää apua. Me teemme töitä yhdessä, kaikkien yhteiseksi hyväksi. Jokainen voi auttaa, vaikka vain viisi minuuttia kerrallaan. 

Se riittää.

1. KERÄÄMME JA KIERRÄTÄMME TAVARA- JA VAATELAHJOITUKSIA

Keräämme ja jaamme lähinnä vaatteita, kenkiä, urheiluvälineitä ja leluja niiden tarpeessa oleville lapsille. Viemme myös tarpeen mukaan perheisiin rikkinäisten huonekalujen tilalle uusia. Olemme mm. yhteistyössä Ikean kanssa kalustaneet koteja turvakodeista omiin asuntoihin muuttaneille pienperheille.

2. TUEMME LASTEN JA NUORTEN HARRASTUKSIA

Tarjoamme vähävaraisille lapsille mahdollisuuden kokeilla jotain uutta harrastusta tai aloittaa pitkäkestoisemman harrastamisen. Tuemme myös lasten mahdollisuutta jatkaa jo olemassa olevia harrastuksia.

3.MAHDOLLISTAMME ILOA VAPAA-AJAN ELÄMYKSILLÄ

Lapset ovat päässeet elokuviin, retkille ja konsertteihin, yhdenvertaisina kavereidensa kanssa.

NÄIN HOPE SYNTYI

Hope on aloittanut toimintansa vuonna 2008 ja rekisteröity keväällä 2009. Perustajina ovat Tiina Nummenmaa ja Laura Kivimäki. Näiden kahden kotiäidin ajatus lasten ja lapsiperheiden auttamisesta löysi muotonsa tavaralahjoitusten ja harrastusmahdollisuuksien tarjoamisesta vähävaraisille perheille sekä huostaan otetuille lapsille. Ensimmäinen kohde oli lastenkoti pääkaupunkiseudulla. Laajempi toimintamme alkoi helmikuussa 2010 varainkeruugaalalla, joka järjestettiin Helsingissä. Gaalaa juontanut Kirsi Salo alkoi rakentaa toimintaamme ensin vapaaehtoisena ja syksystä 2010 palkattuna toiminnanjohtajana. Tämä mahdollisti toiminnan monipuolistumisen ja kasvamisen ja paikallistoiminta pääsi liikkeelle vapaaehtoisvoimin myös Helsingin ulkopuolella.

Loppuvuodesta 2011 yhdistyksemme toiminnanjohtajana aloitti Eveliina Hostila, joka oli aiemmin toiminut vapaaehtoisena Hämeenlinnan paikallistoiminnan vastuuhenkilönä. Vuonna 2014 meillä oli paikallistoimintaa jo 14 paikallistoimijan välityksellä ympäri Suomen. Autettuja perheitä samaisena vuonna oli 3561 ja apua saaneiden lapsien määrä kohosi yli 8000.

Lomallamme Kainuussa saamme nauttia jo talvesta, pojat aivan innoissaan :)

Kurkistus teatterin kulisseihin!

Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä kurkistamaan Kuopion kaupunginteatterin kulisseihin Saaristo Marttojen kanssa. Marttailun olen muuten aloittanut jo kauan aikaa sitten, mutta uusi innostus heräsi puolitoista vuotta sitten kun muutimme Kuopioon. Saaristo Martat on nuorekas joukko, josta löytyy reipasta naisenergiaa :). Tykkään kovasti teatterista, joten lähdin mukaan innoissani!

suuri näyttämö on yhtä suuri katsomon kanssa

Teatterikierros alkoi tulo-aulasta, jossa Aulaisäntä "jokapaikan höylä" Markku Mönkkönen otti meidät ystävällisesti vastaan. Hän avasi meille teatterin historiaa, arkkitehtuuria ja henkilökuntarakennetta. Ja nyt muuten tiedän mitä Skenografi tekee työkseen, tiedätkö sinä?...hän katsoo visuaalista ilmettä kokonaisuutena ja vastaa lavastuksesta muun taiteellista ennakkosuunnittelua tekevän työryhmän kanssa. Kuopion teatterissa Skenografina toimii Taina Natunen. Ja tutustumiskierrokselle lähdimme metsästämään myös teatterin kummitusta, jonka Markku kertoi majailevan teatteritalossa...HuHUUuuu!

Oli sangen yllättävää kuinka suuret ovat tilat esityslavojen "takana". Meille yleisöön näkyvä tila on vain pieni osa muusta tilasta. Löytyy mm. kampaamo, pukutilat, pesula, ompelimo, henkilökunnan toimistotilat, pukuvarasto, lämpiöt ja hiljentymishuone. 

monta rekillistä
prinsessamekkoja ja hattuja 

Ja se työmäärä mikä tehdään yhtä esitystä varten. Puvut suunnitellaan ja ommellaan mittatilaustyönä (teatterin omat omepelijat vastaavat suunnittelusta ja toteutuksesta muun työryhmän kanssa), puusepät tekevät lavasteet, musiikki, valot, koko tekniikka jne. jne. satoja tunteja työtä ja harjoittelua. Ja varsinaista maskeeraajaa ei ole vaan näyttelijät itse opettelevat tekemään maskinsa alku opastuksen jälkeen. Otettu valokuva valmiista maskista toimii mallina. 

Nyt näyttelijät harjoittelevat jo ensi kevättä. Tyypillisimmillään näyttelijällä on  

menossa esitykset yhdessä näytelmässä ja kahta harjoitellaan. Työaika on vaativa, kuusi päivää viikossa, työt tehdään kahdessa osassa. Aamuharjoitukset yleensä klo 10-14, välillä kotiin ja illaksi takaisin klo 18-22. Kesällä nautitaan ansaittua lomaa.

satoja kenkäpareja, ellei tuhansia

Kerrassaan mielenkiintoinen kierros. Pääsimme paikkaan, jonne ei yleensä suuri yleisö pääse...Teatteriinhan liittyy pieni mystisyys ja arvailu, mitä kulisseissa tapahtuu...nyt tiedän siitä pienen osan...

peruukitkin tehdään mittatilaustyönä

vöitä jokaiselle!

Itse olen käynyt katsomassa kaksi näytelmää viimeisen puolentoista vuoden aikana. Ja suunnitelmissani on mennä tänä vuonna katsomaan ainakin Housut pois musikaali yhdessä Marttojen kanssa ja mahdollisesti poikieni kanssa koko perheen Joulupysäkki. Ensi vuodelle on varattu lasten näytelmä H.C.Andersenin satuun perustuva Todellinen Prinsessa. 

takkeja riittää...

kangasvarasto on kiitettävän suuri! kankaita tilataan usein
Saksasta ja pukutehtaat ovat antaneet myös lahjoituksena

"vaihteeksi lavalla"

ja silmäpussini muistuttavat 

muutamasta valvotusta

yöstä,lapsi+flunssa=valvontaa...

mutta onneksi daami yläpuolellani on hieman hehkeämpi :)

Halloween-pippaloissa...

Viikonloppuna vietimme Halloween-juhlia rakkaassa ystäväporukassa. Oikeastaan olen aika innostunut Halloweenista. Saa pukeutua ja hullutella ystävien ja lasten kanssa. Tänäkin vuonna porukka oli panostanut omiin asuihinsa. Mukana oli mm. luurankoja, Hulk, kissa, vankikarkuri, Spiderman, piru, vampyyri, keiju, karmiva meksikolainen. Pääasia on että lapsilla ja aikuisilla on yhdessä hauskaa. 

Syödään hyvin, leikitään ja pelataan. Lapset matkasivat hyytävän karmivaa polkua pitkin aarrearkulle, pelasimme bingoa ja lasten Aliasta! Ystäväperheemme järjesti jo toisen kerran juhlat, joten voidaan puhua jo perinteestä.

Ihka ensimmäistä Halloweenia vietin perheeni kanssa kolme vuotta sitten rakkaan serkkuni ja hänen perheensä luona rapakon takana Virginia Beachilla eli Halloweenin tyyssijassa. Amerikassa juhlaa vietetään isosti ja panostukset ovat kovat. Koristelu aloitetaan jo pari viikkoa ennen varsinaista päivää. 

Koti oli jo koristeltu kun saavuimme perille. Kävimme ostamassa asut ja tarvittavat rekvisiitat. Valikoimaa oli runsaasti. Varasimme myös karkkia lapsille.  Illan hämärtyessä lähdimme kiertämään taloja. Pihat oli koristeltu hämähäkeillä, luurangoilla, hautakivillä jne. tulia loisti pimeydessä...oven avasi jos jonkinlaista mörköä, haamua ja sarjakuvahahmoa. Lapset saivat iloisen vastaanoton ja karkkia säkkeihinsä. 

Ihmiset olivat pihoilla vastaanottamassa lapsia ja huusivat Happy Halloweenia ohikulkijoille. Hauskaa! Jos ketään ei ollut kotona tai asukkaat eivät vain halunneet avata ovea niin usein oven eteen oli jätetty pöytä, jossa oli karkkia ja herkkuja. Siitä sai ottaa vapaasti.

Viime pääsiäisenä kokeilin tätä samaa. Emme valitettavasti olleet palmusunnuntaina kotona antamassa suklaamunia pikkuvirpojille, joten laitoin pihakuistin pöydälle kupillisen munia. Viereen kirjoitin kyltin jossa kerroin, että saa ottaa ja halutessaan virpomisoksan sai jättää pöydälle. Ja kaskummaa kun tulimme, kupissa oli vielä muutama muna ja pöydällä iso kasa oksia. Ei käynyt niin että ensimmäinen kävijä olisi kaatanut kupin tyhjäksi omaan koriinsa...tämä mahdollisuus käväisi kyllä mielessäni :) Lapset ovat fiksuja ja kilttejä.

Lauantain juhlissa söimme ja nautiskelimme pitkän kaavan mukaan. Oli erilaisia juomia, kurpitsakeittoa, hodareita itsetehdyillä sämpylöillä, kakkua ja salmiakkimarenkeja. Marengit oli todella hyviä! n.m. salmiakkifriikki :)

Tällaiset päivät ovat arjen keskellä virkistäviä, hullutellaan lasten kanssa ja nautitaan toistemme seurasta. Näitä päiviä ei vuodessa ole liikaa! Ensi vuonna taas sama aika ja sama paikka...

sunnuntaina saattelimme kotimatkalle yökyläläiset ja illalla saimme kylään vielä naapurit, joten kerrassaan onnistunut viikonloppu :)

Ja talvesta ei näy vielä merkkejä, aurinko paistaa täällä Savossa ja lämmintä +8,

Riikka