Olen kiitollinen & vaikeudet vahvistavat! Onnea vuoteen 2016!

Joulua vietimme perhepiirissä meillä kotona. Tällaiset yhdessäolon hetket ovat kullan arvoisia, vaikka joulun jälkeen olo olikin hieman väsynyt. Onhan siinä aina valmistelua etukäteen ja itse pyhien aikaan riitti touhuttavaa. Mutta auttavia käsiparia oli tarjolla, joten yhdessä tekeminen ja oleminen oli oikein mukavaa. Saamme mieheni kanssa olla kiitollisia, että lapsillamme on ympärillään ihmisiä, jotka välittävät heistä aidosti ja haluavat antaa heille omaa aikaansa. Ystävät ja perhe ovat meille tärkeitä.

Nyt kun vuosi vaihtuu, on hyvä tehdä pientä katsausta menneestä ja suunnata katse tulevaan...mistä saan olla erityisen onnellinen ja kiitollinen, mitkä asiat taas vaativat korjausta. Vai olenko ihan tyytyväinen ja onnellinen nykyiseen...onko sinulla jo mietittynä uuden vuoden lupauksia? :) 

Olen kiitollinen...

- Minulla on ihanat lapset ja mies, joka seisoo rinnallani niin hyvinä että huonoina hetkinä. Häneltä saan positiivista voimaa ja kannustusta. Hän tekee minusta paremman ihmisen. Perheeni ja meidän oma koti tekee minut onnelliseksi.

- Saan olla terve

- Minusta löytyy voimaa, joka nostaa minut jaloilleen myös huonoina hetkinä. Mottoni onkin "ei pidä jäädä tuleen makaamaan".

Asiat, jotka tulevat muuttumaan...

- Blogini ensimmäinen postaus koski työsuhteeni päättymistä ja YT:n tuomaa elämän muutosta. En ole vielä siirtynyt uusiin työtehtäviin, mutta eri mahdollisuuksia on tullut vastaani. Haluaisin mielelläni tarttua haasteeseen, joka sytyttäisi innostukseni ja palavan halun tarttua toimeen. Eräs hieno mahdollisuus oli jo käsissäni, mutta ihan loppusuoralla itse rekrytoinnin aikatauluun tuli muutos. Tähän en itse voinut vaikuttaa. Tuleva vuosi avaa mahdollisuuksia ja uusia ovia...

- Menneeseen vuoteen on kuulunut menetyksiä ja se on tehnyt ajoittain olon väsyneeksi ja voimattomaksi. Syksyn suurin menetys oli rakkaan 15-vuotiaan koiramme poisnukkuminen. On uskomatonta kuinka näistä karvaisista ystävistä tulee niin tärkeitä. Viimeksi tänään esikoisemme kirjoitti meidän kaikkien perheenjäsentemme nimet paperille. Hän oli kirjoittanut myös koiramme Elmerin nimen <3 Elmeri kuuluu puheissamme vielä lähes päivittäin. Menetykset ja pettymykset kuuluvat elämään. Niiden kautta opimme arvostamaan myös hyviä hetkiä. Uusi tuleva vuosia on varmasti parempi!

- Liikunta kuuluu isona osana elämääni. Ilman liikuntaa en voisi elää. Olen huomannut että varsinainen hyötyliikunta on kuitenkin jäänyt suht vähälle. Liikun tottakai lasten kanssa ja käyn säännöllisesti salilla, mutta voisinko silti vielä lisätä liikuntaa ihan päivittäiseen elämääni. Muutaman vuoden päästä neljäkymmentä jo kolkuttelee ovella, joten eipä olisi pahitteeksi, jos alkaisin jo nyt kiinnittää erityistä huomiota omaan kuntooni. Haluan viettää mahdollisimman monta tervettä vuotta lasteni kanssa ja olla toimintakykyinen. Yhteiset harrastukset ja liikuntahetket ovat parhaita heidän kanssaan. Yksi ajatus onkin jo työnalla ;)

Haluan toivottaa teille kaikille Onnea, Terveyttä ja

 Menestystä vuoteen 2016!

<3

Riikka

Retki joulumaahan!

Kävimme tänään lasten kanssa pienellä retkellä Heikkisen Kukkatarhalla. Kukkapuutarha sijaitsee Kuopion Hiltulanlahdessa. Kuopion keskustasta ajomatkaa noin 25km. Olemme käyneet siellä aikaisemminkin parina kesänä. Kesäkukat olen ostanut Heikkisiltä. Upea paikka ja huikea valikoima. Ja erityisen hyvä palvelu! Puutarha on avoinna ympäri vuoden ja olin kuullut parilta tuttavaltani, että joulunalla kannattaa kukkatarhalla piipahtaa. Joka vuosi he rakentavat joulumaan, joka on näkemisen arvoinen. Ja niin kyllä oli. Lapsetkin tykkäsivät kovasti. Oli kaikenlaista nähtävää ja kosketeltavaa. Tarjolla oli myös lämmintä glögiä ja piparkakkuja. Kuvista saatte pienen katselmuksen ihanasta joulumaasta. 

Mukaani ostin huurteisia koivunoksia ja huonekuusen. Kuusi olikin ostoslistalla :) Samalla tein tilauksen kahdesta jouluisesta leikkokukkakimpusta. Haen ne ennen joulua meidän kotiamme kaunistamaan. Tunnustaudun jouluihmiseksi! Nautin suunnattomasti kodin laittamisesta ja jouluvalmisteluista <3

Ihanaa joulun odotusta kaikille,

Riikka

Synttäriyllätys Kalajoella!

Tein kakun, johon kokeilin ensimmäistä kertaa ruusupursotusta.
Tässäkin auttaa kokemus, joten ensi kerralla tulee enemmän ruusun näköisiä...

Wikipediassa ystyävyys määritellään seuraavasti: Ystävyys tarkoittaa kahden tai useamman ihmisen välistä ihmissuhdetta, jota pidetään tuttavuutta läheisempänä – tosin molemmissa on eritasoista läheisyyttä. Ystävyyttä ja tuttavuutta ajatellaan usein saman jatkumon osina. Ystävyydessä esitetään usein esiintyvän seuraavia käyttäytymistapoja:

altruismi: epäitsekäs toiminta toisen auttamiseksi

sympatia ja empatia

rehellisyys

keskinäinen ymmärrys ja myötätunto

toisen seurasta nauttiminen

luottamus

myönteinen vastavuoroisuus

mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista tunteitaan ja tehdä virheitä ilman tuomitsemisen pelkoa

Ystävät ovat aina olleet minulle tärkeitä, mutta huomaan että niiden merkitys on vuosien saatossa vain korostunut. Tunnen kiitollisuutta heistä. Saamme jakaa niin ilot että surut sekä saan ystävistäni positiivista energiaa. On ilo tuntea monenlaisia persoonia.  Kaikki saavat olla omia itsejään. Ne joista tulee aitoja oikeita ystäviä omaavat usein jossain määrin saman elämän arvopohjan. Vaikka elämää eletäänkin eri tavalla niin silti taustalla on jotain samankaltaisuutta, jotain joka yhdistää. Itse olen myös huomannut, että ystävyys on molemminpuolista antamista ja ottamista, molemmat huomioivat toisensa. Silloin ystävyys säilyy. Vaikka ystävän näkemisestä on pitkä aika, niin silti seuraava kohtaaminen on kuin eilen oltaisiin viimeksi nähty. Juttu jatkuu siitä mihin se viimeksi jäi ja näkeminen on aina niin mukavaa. Ystävyys kestää pidemmätkin tauot. Toinen tietää, että toinen on saapusalla vaikka viimeisestä puhelinsoitosta olisikin mennyt ikuisuus...

Skool ystävyydelle ja päivänsankarille <3

Viikonloppuna kokoonnuimme yhden ystäväporukan kanssa. Olemme opiskelukavereita 17 vuoden takaa. Valmistumisemme jälkeen olemme pyrkineet näkemään kerran vuodessa. Joitakin pidempiä välejä on tullut lasten syntymien ja muiden elämäntilanteiden vuoksi. Sinnikkäästi olemme tästä ajatuksesta kuitenkin kiinni pitäneet. Usein olemme nähneet jossakin päin Suomen maata, kerran olemme käyneet "ulkomailla" Tallinnassa. 

Nyt päätimme yllättää yhden tästä porukasta. Hän täyttää pian 40-vuotta, joten päätimme järjestää yllätysviikonlopun Kalajoelle. Hänen varsinaiset juhlat ovat vielä edessä päin, mutta ajattelimme että juhlimme ennakkoon hieman pienemmällä, meidän omalla porukalla. Ennakkoon ilmoitimme hänelle hänen miehensä kautta ajankohdan, jotta osaa varautua lähtöön. Mies lupasi ottaa vastuun kodista ja lapsista. Jossakin vaiheessa kävi pieni kömmähdys ja paljastui, että meidän porukka on yllätyksen takana...sellaista sattuu, joten tämä ei harmittanut minuuttia pidempään :) Ilmoitimme ennakkoon myös mukaan otettavat tavarat. Lisäsimme listaan mm. passin, joka olikin lisännyt jännityksen astetta ja ihmettelyn määrää...no passiahan me ei sitten tarvittukaan, kun hurautimme lentokentän kautta, mutta ohi aseman...

Ystävällämme oli ollut ennakkoaavistus Oulusta tai Kalajoesta, sillä olemme joskus puhuneet sinne menosta. Siellä on ystävämme perheen loma-asunto. Sinne päin meno vahvistui, koska Oulun ystävämme ei ollut mukanamme ja auton nokka osoitti pian Kalajoen suuntaan...Mukaan olimme kutsuneet myös hyvän ystävämme Etelä-Suomesta. Hänen mukaansa tulo oli sankarillemme täysin yllätys, erittäin mieluinen hänelle että meille kaikille.

Maisema Villa Mereltä

Kalajoen viikonlopun vietimme hulppeassa Villa Meressä syöden, nauttien kattoterassin poreammeesta, hyvästä ruuasta ja juomasta. Synttärisankarimme pääsi myös  kuumakivihierontaan. Ilmat olivat aika kurjat, joten ulkoilu raikkaassa merisäässä jäi vähäiseksi. Nukuimme pitkät yöunet, joten väsyneinä emme palanneet kotiin. Jokainen meistä arvostaa nukkumista :)

Ravintola Pihvitupa

Tällaisista viikonlopuista saa huimasti energiaa ja hyvää oloa. Näille oli käyttöä heti seuraavalla viikolla ;)

Ihanaa joulun odotusta <3 tänään leivoimme lasten kanssa ensimmäiset piparit!

Hurahtanut kupariin...

Kupari on ollut jo pidemmän aikaa sisustajien suosikki, niin myös minun. Huomaan että kotoa löytyy tätä sävyä jo useammasta kohtaa. On kiva piristys muuten aika vaaleaan sisustukseen, mutta liikaa ei kuitenkaan saa olla. Juuri sopivasti pieninä yksityiskohtina. Näin se vaan maku muuttuu. Muistan että jossakin vaiheessa väri ei ollut ollenkaan mieleeni. Nyt hamuan niitä erinäisistä paikoista...kesäkotiimme olen kerännyt kuparipannuja ja kattiloita :)

omalta rakkaalta mummulta saatu astia. Ajattelin tehdä tähän tänä jouluna joulukukka-asetelman.

viimeisin hankintani on kuparinen kynttilänjalka, löytyi kirpparilta eurolla.

muoto on kiva, tekee hienon varjon seinään.

vanha kukkapurkki sopii sipuleille...

tänä vuonna useampaa ikkunaa koristaa valkoiset tähdet. Tämä kuparinen tähti koristaa olohuoneen ikkunaa.

Antamisen ilo tuo hyvän mielen!

Lasten vaatteita ja tavaroita kertyy pikkuhiljaa kaappeihin, kun lapset kasvavat ja vaatteet käyvät pieniksi. Onkin tullut annettua niitä eteenpäin ystävien lapsille, myytyä kirppiksellä ja osan olen lahjoittanut SPR:lle. Nyt jälleen kokosin kassillisen vaatteita ja samaan pistin kaikki jäljelle jääneet äitiysvaatteeni, joita en enää tarvitse.

Huomasin ilmoituksen, jossa paikallinen Hope ry toivoi lahjoituksena erityisesti pienten lasten talvivaatteita ja poikien pieniä sisävaatteita. Ilmoituksessa luki "pienten varpaat ja kädet palelevat". Tämä lause sai minut koluamaan kaapit entistäkin tarkemmin. Laitoin mukaan toppapuvun, hanskoja ja pipoja. Näitä on kuitenkin meidän pojilla yli oman tarpeen. Ja samaan kassiin laitoin vielä itkuhälyttimen ja muutaman lelun...muutaman kympin tuotto myytäessä ei varmasti olisi tuonut sitä samaa tunnetta kuin vapaaehtoisen lämmin kiitos, kun vein kassit tavaran vastaanottoiltana Hopen tiloihin. Olkoon tämä minun tapani tehdä hyvää tänä jouluna...ja jatkossakin.

• Hope ryHOPEN TARINA

Hope syntyi 2009 perustajiemme tahdosta synnyttää konkreettinen hyvän kierre ja antaa lapsille tasa-arvoisemmat mahdollisuudet arkeen. Olemme poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton järjestö, ja toimimme 15 paikallistoimijan välityksellä eri puolilla Suomea.

Lapset ovat maailman toivo. Mutta lapsista kasvaa toiveikkaita vain kokemalla välittämistä itse. Ihan jokainen meistä voi vaikuttaa millaiseen maailmaan lapset kasvavat, ja millaisessa maailmassa me itse haluamme elää.

Yhteinen konkreettinen välittämisen kulttuuri auttaa meitä kaikkia kehittymään toiveikkaiksi, merkitystä omassa arjessaan kokeviksi ihmisiksi.

Meillä ei ole kynnystä auttamiseen eikä kynnystä pyytää apua. Me teemme töitä yhdessä, kaikkien yhteiseksi hyväksi. Jokainen voi auttaa, vaikka vain viisi minuuttia kerrallaan. 

Se riittää.

1. KERÄÄMME JA KIERRÄTÄMME TAVARA- JA VAATELAHJOITUKSIA

Keräämme ja jaamme lähinnä vaatteita, kenkiä, urheiluvälineitä ja leluja niiden tarpeessa oleville lapsille. Viemme myös tarpeen mukaan perheisiin rikkinäisten huonekalujen tilalle uusia. Olemme mm. yhteistyössä Ikean kanssa kalustaneet koteja turvakodeista omiin asuntoihin muuttaneille pienperheille.

2. TUEMME LASTEN JA NUORTEN HARRASTUKSIA

Tarjoamme vähävaraisille lapsille mahdollisuuden kokeilla jotain uutta harrastusta tai aloittaa pitkäkestoisemman harrastamisen. Tuemme myös lasten mahdollisuutta jatkaa jo olemassa olevia harrastuksia.

3.MAHDOLLISTAMME ILOA VAPAA-AJAN ELÄMYKSILLÄ

Lapset ovat päässeet elokuviin, retkille ja konsertteihin, yhdenvertaisina kavereidensa kanssa.

NÄIN HOPE SYNTYI

Hope on aloittanut toimintansa vuonna 2008 ja rekisteröity keväällä 2009. Perustajina ovat Tiina Nummenmaa ja Laura Kivimäki. Näiden kahden kotiäidin ajatus lasten ja lapsiperheiden auttamisesta löysi muotonsa tavaralahjoitusten ja harrastusmahdollisuuksien tarjoamisesta vähävaraisille perheille sekä huostaan otetuille lapsille. Ensimmäinen kohde oli lastenkoti pääkaupunkiseudulla. Laajempi toimintamme alkoi helmikuussa 2010 varainkeruugaalalla, joka järjestettiin Helsingissä. Gaalaa juontanut Kirsi Salo alkoi rakentaa toimintaamme ensin vapaaehtoisena ja syksystä 2010 palkattuna toiminnanjohtajana. Tämä mahdollisti toiminnan monipuolistumisen ja kasvamisen ja paikallistoiminta pääsi liikkeelle vapaaehtoisvoimin myös Helsingin ulkopuolella.

Loppuvuodesta 2011 yhdistyksemme toiminnanjohtajana aloitti Eveliina Hostila, joka oli aiemmin toiminut vapaaehtoisena Hämeenlinnan paikallistoiminnan vastuuhenkilönä. Vuonna 2014 meillä oli paikallistoimintaa jo 14 paikallistoimijan välityksellä ympäri Suomen. Autettuja perheitä samaisena vuonna oli 3561 ja apua saaneiden lapsien määrä kohosi yli 8000.

Lomallamme Kainuussa saamme nauttia jo talvesta, pojat aivan innoissaan :)

Kurkistus teatterin kulisseihin!

Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä kurkistamaan Kuopion kaupunginteatterin kulisseihin Saaristo Marttojen kanssa. Marttailun olen muuten aloittanut jo kauan aikaa sitten, mutta uusi innostus heräsi puolitoista vuotta sitten kun muutimme Kuopioon. Saaristo Martat on nuorekas joukko, josta löytyy reipasta naisenergiaa :). Tykkään kovasti teatterista, joten lähdin mukaan innoissani!

suuri näyttämö on yhtä suuri katsomon kanssa

Teatterikierros alkoi tulo-aulasta, jossa Aulaisäntä "jokapaikan höylä" Markku Mönkkönen otti meidät ystävällisesti vastaan. Hän avasi meille teatterin historiaa, arkkitehtuuria ja henkilökuntarakennetta. Ja nyt muuten tiedän mitä Skenografi tekee työkseen, tiedätkö sinä?...hän katsoo visuaalista ilmettä kokonaisuutena ja vastaa lavastuksesta muun taiteellista ennakkosuunnittelua tekevän työryhmän kanssa. Kuopion teatterissa Skenografina toimii Taina Natunen. Ja tutustumiskierrokselle lähdimme metsästämään myös teatterin kummitusta, jonka Markku kertoi majailevan teatteritalossa...HuHUUuuu!

Oli sangen yllättävää kuinka suuret ovat tilat esityslavojen "takana". Meille yleisöön näkyvä tila on vain pieni osa muusta tilasta. Löytyy mm. kampaamo, pukutilat, pesula, ompelimo, henkilökunnan toimistotilat, pukuvarasto, lämpiöt ja hiljentymishuone. 

monta rekillistä
prinsessamekkoja ja hattuja 

Ja se työmäärä mikä tehdään yhtä esitystä varten. Puvut suunnitellaan ja ommellaan mittatilaustyönä (teatterin omat omepelijat vastaavat suunnittelusta ja toteutuksesta muun työryhmän kanssa), puusepät tekevät lavasteet, musiikki, valot, koko tekniikka jne. jne. satoja tunteja työtä ja harjoittelua. Ja varsinaista maskeeraajaa ei ole vaan näyttelijät itse opettelevat tekemään maskinsa alku opastuksen jälkeen. Otettu valokuva valmiista maskista toimii mallina. 

Nyt näyttelijät harjoittelevat jo ensi kevättä. Tyypillisimmillään näyttelijällä on  

menossa esitykset yhdessä näytelmässä ja kahta harjoitellaan. Työaika on vaativa, kuusi päivää viikossa, työt tehdään kahdessa osassa. Aamuharjoitukset yleensä klo 10-14, välillä kotiin ja illaksi takaisin klo 18-22. Kesällä nautitaan ansaittua lomaa.

satoja kenkäpareja, ellei tuhansia

Kerrassaan mielenkiintoinen kierros. Pääsimme paikkaan, jonne ei yleensä suuri yleisö pääse...Teatteriinhan liittyy pieni mystisyys ja arvailu, mitä kulisseissa tapahtuu...nyt tiedän siitä pienen osan...

peruukitkin tehdään mittatilaustyönä

vöitä jokaiselle!

Itse olen käynyt katsomassa kaksi näytelmää viimeisen puolentoista vuoden aikana. Ja suunnitelmissani on mennä tänä vuonna katsomaan ainakin Housut pois musikaali yhdessä Marttojen kanssa ja mahdollisesti poikieni kanssa koko perheen Joulupysäkki. Ensi vuodelle on varattu lasten näytelmä H.C.Andersenin satuun perustuva Todellinen Prinsessa. 

takkeja riittää...

kangasvarasto on kiitettävän suuri! kankaita tilataan usein
Saksasta ja pukutehtaat ovat antaneet myös lahjoituksena

"vaihteeksi lavalla"

ja silmäpussini muistuttavat 

muutamasta valvotusta

yöstä,lapsi+flunssa=valvontaa...

mutta onneksi daami yläpuolellani on hieman hehkeämpi :)

Halloween-pippaloissa...

Viikonloppuna vietimme Halloween-juhlia rakkaassa ystäväporukassa. Oikeastaan olen aika innostunut Halloweenista. Saa pukeutua ja hullutella ystävien ja lasten kanssa. Tänäkin vuonna porukka oli panostanut omiin asuihinsa. Mukana oli mm. luurankoja, Hulk, kissa, vankikarkuri, Spiderman, piru, vampyyri, keiju, karmiva meksikolainen. Pääasia on että lapsilla ja aikuisilla on yhdessä hauskaa. 

Syödään hyvin, leikitään ja pelataan. Lapset matkasivat hyytävän karmivaa polkua pitkin aarrearkulle, pelasimme bingoa ja lasten Aliasta! Ystäväperheemme järjesti jo toisen kerran juhlat, joten voidaan puhua jo perinteestä.

Ihka ensimmäistä Halloweenia vietin perheeni kanssa kolme vuotta sitten rakkaan serkkuni ja hänen perheensä luona rapakon takana Virginia Beachilla eli Halloweenin tyyssijassa. Amerikassa juhlaa vietetään isosti ja panostukset ovat kovat. Koristelu aloitetaan jo pari viikkoa ennen varsinaista päivää. 

Koti oli jo koristeltu kun saavuimme perille. Kävimme ostamassa asut ja tarvittavat rekvisiitat. Valikoimaa oli runsaasti. Varasimme myös karkkia lapsille.  Illan hämärtyessä lähdimme kiertämään taloja. Pihat oli koristeltu hämähäkeillä, luurangoilla, hautakivillä jne. tulia loisti pimeydessä...oven avasi jos jonkinlaista mörköä, haamua ja sarjakuvahahmoa. Lapset saivat iloisen vastaanoton ja karkkia säkkeihinsä. 

Ihmiset olivat pihoilla vastaanottamassa lapsia ja huusivat Happy Halloweenia ohikulkijoille. Hauskaa! Jos ketään ei ollut kotona tai asukkaat eivät vain halunneet avata ovea niin usein oven eteen oli jätetty pöytä, jossa oli karkkia ja herkkuja. Siitä sai ottaa vapaasti.

Viime pääsiäisenä kokeilin tätä samaa. Emme valitettavasti olleet palmusunnuntaina kotona antamassa suklaamunia pikkuvirpojille, joten laitoin pihakuistin pöydälle kupillisen munia. Viereen kirjoitin kyltin jossa kerroin, että saa ottaa ja halutessaan virpomisoksan sai jättää pöydälle. Ja kaskummaa kun tulimme, kupissa oli vielä muutama muna ja pöydällä iso kasa oksia. Ei käynyt niin että ensimmäinen kävijä olisi kaatanut kupin tyhjäksi omaan koriinsa...tämä mahdollisuus käväisi kyllä mielessäni :) Lapset ovat fiksuja ja kilttejä.

Lauantain juhlissa söimme ja nautiskelimme pitkän kaavan mukaan. Oli erilaisia juomia, kurpitsakeittoa, hodareita itsetehdyillä sämpylöillä, kakkua ja salmiakkimarenkeja. Marengit oli todella hyviä! n.m. salmiakkifriikki :)

Tällaiset päivät ovat arjen keskellä virkistäviä, hullutellaan lasten kanssa ja nautitaan toistemme seurasta. Näitä päiviä ei vuodessa ole liikaa! Ensi vuonna taas sama aika ja sama paikka...

sunnuntaina saattelimme kotimatkalle yökyläläiset ja illalla saimme kylään vielä naapurit, joten kerrassaan onnistunut viikonloppu :)

Ja talvesta ei näy vielä merkkejä, aurinko paistaa täällä Savossa ja lämmintä +8,

Riikka